keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Bomber

Kevät tai oikeastaan koko alkuvuosi on ollut melko hiljaista käsityörintamalla. Työt ja lapsiperheen arjen pyörittäminen ovat vieneet oman aikansa. Lisäksi olemme miehen kanssa mukana toista vuotta paikallisen futisseuran toimihenkilöinä ja tänä vuonna vielä huomattavasti isommalla roolituksella, joten aikaa käsitöille ei ole yksinkertaisesti jäänyt. Tai jos joskus iltamyöhään aikaa olisi ollutkin, olen ollut niin väsynyt, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Käsitöiden tekemistä on ollut ikävä ja päätin, että kesälomalla korjaan tilanteen. Jos en mitään muuta saisi aikaiseksi, niin tämä monta kuukautta suunnitteilla ollut bomber -takki tyttärelle olisi saatava valmiiksi. Ja ihan hyvin olen aikataulussa, kun se valmistui jo ensimmäisen lomaviikon aikana.

Kankaana on Almandiinin ihana Perhoset puuvillasatiini. Tiina lähetti kankaan minulle jo viime joulun alla ja siitä piti alun alkaen tulla mekko. En kuitenkaan saanut mekkoa silloin ommeltua ja kun keväällä kaivoin kankaan uudelleen esiin, niin näinkin sen bomber -takkina. Kaava on SK 3/2017 ja koko 140 cm. Pidensin hihoja, mutta olisin saanut pidentää reilummin, sillä ne jäivät turhan naftiksi. Meidän neitonen on pituudeltaan jo reilusti yli 140 cm, mutta niin hoikka, että tein takin 140 cm mitoituksella. Lisäsin hihansuihin reilun mittaiset resorit, että takki menisi vähän pidemmän aikaa. Kuvissa resorit ovat kaksinkerroin käännettyinä. Vuorikankaana on Eurokankaan tummanvioletti vuorisatiini. Saman sävyisten vetskarin ja resorin metsästäminen vei vähän aikaa, eivätkä ne nytkään aivan samaa sävyä ole, mutta kelpaavat kyllä. Yritin tehdä mahdollisimman huolellista työtä, sillä en halunnut pilata kaunista takkikangasta. Vetskarin ja kauluksen harsin suosiolla, että sain ne kohdistettua kauniisti. Vuorikin asettui nätisti ja sisäpuolesta tuli myös siisti. Takissa on taskut ja ne on upotettu etukappaleiden muotoleikkausten saumoihin. Myös pieni sisäinen perfektionistini on tyytyväinen siisteihin saumoihin ja takin sisäpuoleen.

Kiitos Almandiinille ihanasta kankaasta! Tästä takista tuli meidän mielestämme todellinen kaunokainen. Nyt kun kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, niin aion myös kierrellä kaikissa ihanissa blogeissa, joissa en ole ehtinyt vierailemaan ja kommentoimaan moneen viikkoon. Mutta ensin laitan lakanat ulos tuuleen kuivumaan, kun sadekin lakkasi ja virkkaan muutaman kerroksen ulkosalla.






torstai 6. heinäkuuta 2017

Sateenkaarisukkia

Kesäloma alkoi. En ole neulonut pitkään aikaan mitään ja nyt kun siihen on vihdoin aikaa, niin päästelinkin sitten oikein urakalla. Tuloksena neljä sukkaa neljässä päivässä. Tämä hauskan mallinen sukkaohje on Suuri Käsityö -lehdestä nro 11-12/2016. Olin laittanut mallin korvan taakse jo heti lehden ilmestyttyä ja nyt pääsin sitä vihdoin testaamaan. Todella hauska ja nopea tapa neuloa kantapää. Nämä sukat on neulottu 7-veikalla. Toisissa tummanharmaa ja toisissa vaaleanharmaa pohjaväri ja piristeenä sateenkaarilankaa kirkkaissa- ja pastelliväreissä. Neuloin nämä sukat lahjaksi ja ovat siksi minulle vähän liian lyhyet. Istuvuus ei siis ole kuvissa ihan parhain. Tykkäsin tosi paljon tästä sukkaohjeesta ja kylläpä helpotti, kun sai pitkästä aikaa neuloa. Nyt nopeasti uutta työtä puikoille, kun on kerran vauhti päällä ja villavaatteille näyttää taas tänä kesänä olevan tarvetta. Hyvää kesää kaikille!




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Bell sleeve shirt eli kellohihainen paita

Kerrankin ompelin lapselleni jotain trendikästä. Tai ainakin sanotaan, että bell sleeves (suomeksi kai kellohihat) on yksi kevään 2017 isoja trendejä. Minulla sattui olemaan kaapissa viime kesänä Eurokankaasta ostettu ohut pellavaa muistuttava siniharmaa neulos, jonka olin ostanut itselleni jonkinlaista hihatonta laatikkopaitaa varten. Paita jäi kuitenkin ompelematta ja nyt keksin, että kangas riittäisi juuri sopivasti tyttären kellohihaiseen puseroon. Tai siis itseasiassa en tehnyt kellotettuja vaan rypytetyt röyhelöhihat, mutta ei nyt olla turhan tarkkoja termeistä. Voi kuinka tästä tulikin ihana ❤️ Malli on maailman yksinkertaisin. Minä kun olen yksinkertaisen ystävä. Puseron helma on hiukan A-linjainen, hihat kapeat ja pääntie vähän tavallista avarampi. Hihat jätin muodikkaasti aavistuksen vajaamittaisiksi ja niissä on nuo ihanat röyhelöt. Olin niin laiska, etten jaksanut vaihtaa kaksoisneulaa koneeseen, vaan ompelin hihansuut ja helman ompelukoneen jousto-ompeleella. Pääntiekaitaletta varten jouduin neulan kuitenkin vaihtamaan, kun jousto-ommel näytti siinä minusta vähän pöhköltä. Ompelulanka on vähän liian tummaa, mutta en malttanut odottaa seuraavaan päivään, vaan paita oli saatava valmiiksi saman tien, kuin inspiraatio iski. Sovitaanko vaikka, että ompeleiden kuuluukin erottua noin selvästi? :) Niskaan laitoin Lidlin hyväksi todetulla leimasimella merkin. Lapsen on helpompi nähdä miten päin paita päälle puetaan. Mietin paidan miehustaan taskua, röyhelöä, glitteriä ja ties mitä, mutta totesin, että paita on minun mielestäni näin yksinkertaisena juuri hyvä. Muistatteko vielä omasta lapsuudestanne tai nuoruudestanne, kun röyhelöhihat olivat edellisen kerran muodissa? Vähän tekisi itsellekin mieli samanlaista... Iskeekö kellohihat teidän mieltymyksiinne? Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne!







maanantai 1. toukokuuta 2017

Ristipistoilua

Innostuin pitkästä aikaa ristipistoista. Nuorena tein jonkin verran ristipistotöitä, mutta vuosikausiksi se tekniikka on jäänyt unholaan. Jos en ihan väärin muista, niin Suuri Käsityö -lehdessä oli joskus ennen ristipistokaavioita. Usein oli joku sarja, esim. hevos- tai koirarotuja aina peräkkäisissä lehdissä. Niitä sitten pistelin ja käytin töissä useita eri värejä. Pinterestiä selatessani ihastuin yksivärisiin ristipistotöihin, jotka minun silmääni näyttävät mukavan moderneilta. Löysin tällaisen melko yksinkertaisen tiikerin ja valitsin sen, sillä meidän perheen miesväki pitää kovasti isoista kissaeläimistä. Toistaiseksi taulu jäi olohuoneeseen, mutta ajattelin myöhemmin laittaa sen kuopuksen huoneeseen. Nyt lapsilla ei vielä ole omia huoneita, vaan jakavat yhteisen huoneen. Suunnitelmissa olisi remontti, jotta yläkertaan saataisiin kolme makuuhuonetta, mutta en vielä tiedä millä aikataululla remontti saadaan toteutettua.

Työn kanssa meinasi käydä köpelösti ja sainkin sen melkein pilattua ihan loppumetreillä. Olin jättänyt keskeneräisen työn liian pitkäksi aikaa kiinni kirjontakehykseen, enkä meinannut saada kehyksen painaumaa silittämällä pois kankaasta. Tuskastellessani sitä menin jossain ihmeen mielenhäiriössä suihkauttamaan kankaalle vettä, että saisin rypyn suoristettua ja tärkätty Aida-kangashan veti siitä ihan ryppyyn, kun se kutistui kostutetuista kohdista. Sain onneksi kankaan kuivuttua työn jokseenkin suoraksi, mutta meinasin pilata valmiin työn tyhmällä hätäilyllä. Vähän kuva vetää vinoon jos läheltä katsoo, mutta onneksi sitä ei niin hyvin kauempaa huomaa. Sain kirjontakehyksen ja Aida-kankaan Tampereen Lankamaailmasta. Leenalle suuri kiitos välineistä! Taisi kirjontakärpänen puraista minua oikein pahemman kerran.

Vappua ollaan vietetty todella vaihtelevassa säässä! Eilen aamulla lapset tekivät pihalle lumimadon isoista lumipalloista ja tänään on kymmenkunta astetta lämmintä ja aurinko porottaa. Mies lähti esikoisen kanssa vapputorille ja me jäätiin kuopuksen kanssa kotiin sairastamaan. Pienimmällä nousi viime yönä kuume. En jaksa edes laskea kuinka mones flunssa tämä on tälle talvelle, mutta niitä on meidän perheessä riittänyt. Itse taas olen ollut aivan tolkuttoman väsynyt koko viikonlopun ja kaikki vapaapäiville suunnittelemani käsityöt ovat jääneet tekemättä. Toukokuuta kuitenkin jo mennään, joten toivottavasti pöpökausi kohta hellittää ja aurinko antaa lisää virtaa. Iloista vappua!