sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aavikkoruusu, Sadekeiju, Usvametsä ja Kehrä

Nämä ja 16 muuta ihanaa ohjetta löytyvät Pirjo Iivosen Unelmien huivit -nimisestä kirjasta. Sain kirjan Moreeni kustannusosakeyhtiöltä luettavakseni ja olen ihan myyty. Kirjan huiveilla ei ole pelkästään suloiset nimet vaan huivit ovat myös todella kauniita. Unelmien huivit on kirjan tekijältä toinen julkaisu. Ensimmäinen, Unelmien silmukat - haaveista sukiksi, on ilmestynyt syksyllä 2015. Toivottomana esteetikkona minua viehättävät kovasti kirjan kauniit kuvat. Huivit ovat tunnetusti hankalia kuvattavia, mutta tässä kirjassa huivit ja niiden muoto on saatu kauniisti esitettyä. Kuvat ovat suuria ja värit kylläisiä. 



Unelmien huivit sisältää eri vuodenaikoina käytettäväksi sopivia huiveja. Lisäksi kirjassa on pikkuboleron ja kahden keepin ohje. Kirjan alussa on kuva kaikista kirjan ohjeista ja sivunumero, jotta ohjeet löytyvät helposti. Kirjassa on myös selkeitä tekniikkakuvia silmukoiden luomisesta, oikean ja nurjan silmukan neulomisesta ja erilaisista silmukoiden lisäys- ja kavennustavoista. Kirjassa kerrotaan eri lankalaaduista, käsialan vaikutuksesta neuleeseen ja mikä tärkeintä, kun huiveista puhutaan, neuleen viimeistelystä. Kirjassa esitellään myös erilaisia neulomistarvikkeita.


Jokaisen huivin yhteydessä kerrotaan lanka ja langan menekki, neuletiheys, tarvikkeet ja koko. Kokoa ja mallia havainnollistamassa on myös piirroskuva mittasuhteineen. Ohjeissa on selkeät kaaviot pitsineuleita varten.



Kirjan huivit ovat muodoltaan ja väritykseltään mukavan vaihtelevia. Muutamassa huivissa yhdistellään mielenkiintoisesti eri tekniikoita. Esimerkiksi lisäämällä neulottuun huiviin näyttävä virkattu kukkareunus tai punomalla i-cordina neulotut nyörit muhkeaksi palmikoksi huivin reunaan. Isot pitsineuleiset huivit näyttävät omasta mielestäni helposti melko hankalilta neulottavilta, mutta uskoisin, että kirjan selkeillä ohjeilla onnistuu kokemattomampikin neuloja. 

Minä olen ehdottomasti huivi-ihminen. Huivi on oltava aina kaulassa ulkoillessa ja töissäkin tykkään käyttää huiveja tai muuten palelen helposti. Tykkään itse aika yksinkertaisista neulepinnoista, enkä taida omistaa yhtäkään pitsineulehuivia. Kirjan upeat kuvat saivat minut kuitenkin vakuutettua siitä, että tarvitsen ehdottomasti muutaman pitsineulehuivin. Luulen, että ensimmäisenä puikoille pääsee postauksen viimeisen kuvan Sadekeiju, joka on neulottu ihanan pehmoisesta ja pörröisestä mohairista. Ihan täydellinen kesähuivi mekkojen kanssa käytettäväksi. Vai mitä mieltä olette?



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Messy Bun hat ja muutamia harmaita asusteita

Ostin Dropsin Baby Merinoa täydellisessä harmaan sävyssä useamman kerän ja niistä neuloutui muutamia mukavia pikku asusteita. Ensimmäisessä kuvassa itselleni neulottu niin mainio Messy Bun hat, jota voi käyttää mainiosti vähän isommankin tukan kanssa. Nyt kun minulla on vähän pidemmät hiukset ja tulee usein sutaistua hiukset epämääräiselle ponnarille tai nutturalle, niin pipo ei ole mahtunut kunnolla päähän. Tämän kanssa ei tule sitä ongelmaa, kun pipo jää päälaelta avoimeksi. Pipo on neulottu alhaalta ylös 3,5 mm puikoilla. Aloitusreunassa on 120s ja neuloin muutaman sentin 1 kiertäen oikein, 1 nurin neuletta. Sen jälkeen vuorottelin oikeaa, nurjaa ja tuota aloitusreunan resoria. Päälakea kohti mentäessä kaventelin oikeilla osuuksilla kolme kertaa 12s. Jos joku kaipaa tähän tarkempaa ohjetta, niin huikatkaahan kommenttikentässä. Eteen laitoin koristeeksi nahkaisen merkin, jossa lukee Handmade♥. Ompelin tekstin ompelukoneellani nahanpalalle ja tikkasin muutamalla pistolla kiini pipoon. Tästä tuli kyllä aika kiva!


Tyttärelle neuloin Klompelompen ruttupipon. Siihenkin tein nahasta merkin koristeeksi, jossa lukee lapsen nimi ja . Pipo on beanie mallia eli jää päälaelta sopivasti lörpöttämään. Tyttärenkin pipossa on aloitusreunassa 120s ja resori on neulottu 1 kiertäen oikein, 1 nurin.


Pipon pariksi neuloin baktus-huivin, joka on minun mielestäni malliltaan ihan huippu. Tämä huivi neulotaan niin, että luodaan 4s ja neulotaan ainaoikein neuletta. Toisessa reunassa lisätään 1s langankierrolla 6 kerroksen välein, kunnes ollaan puolessa välissä. Lisätty silmukka neulotaan seuraavalla kerroksella takareunastaan oikein. Sitten taas kavennetaan toisessa reunassa 1s 6 kerroksen välein, kunnes jäljellä on 4s ja päätellään silmukat. Koristeeksi tein neonpinkistä langasta ihanat tupsut. Tämä neon värinen lanka on Vikingin Sportsragg sukkalankaa ja sitä löytyy Lankamaailmasta useammassa neonvärissä. Tuo pinkki väri on tosi pähee, mutta ihan karmea kuvattava. Tuntuu, että punainen väri vaan leviää ruudulle, vaikka minkälaiset säädöt yritin kameraan laittaa. Joka tapauksessa tästä setistä tuli kyllä aika herkku.



Viimeisenä jo aikaisemmin talvella miehelle neulomani kauluri. Sekin on neulottu samasta Dropsin Baby Merinosta. Halusin kauluriin jotain yksityiskohtaa, joten tein eteen tuollaisen pienen palmikkoraidan. Kaulus on aika väljä ja pitkä, että sen saa reilusti kaksinkerroin ja se lämmittää hyvin kaulaa. Ajattelin tämän käytettäväksi lähinnä mustan villakangastakin kanssa ja sopiikin sen kanssa oikein hyvin. Kaulurit mielletään usein lasten asusteiksi, mutta sopivat minun mielestäni ihan hyvin myös aikuisten käyttöön. Sovituskuviakin tästä yritettiin ottaa. Poseeraus ei todellakaan ole mitään miehen lempihommaa, joten en ehtinyt edes saamaan kameran säätöjä sopivaksi, kun kuvaussessio oli hänen mielestään jo suoritettu. Kuvista tuli ihan puhkipalaneita, joten tähän tasokuvaan on nyt tyytyminen :)


Tässä kävi nyt niin hassusti, että minulla ei ole tällä hetkellä yhtään keskeneräistä neuletyötä. Mutta eipä hätää, sillä aloitin juuri kirjontatyön, joka on ihan imaissut mukaansa. Homma etenee hitaasti, mutta eiköhän jossain vaiheessa kuvia tännekin päädy. Toivottelen hyvää alkavaa viikkoa ja auringonpaistetta teille kaikille!

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Ommeltuja kasseja ja säilyttimiä japanilaisista kankaista + Almandiinin alekoodi

Sain ennen joulua Tiinalta postipaketillisen Almandiinin uutuuskankaita. Ompeluiden saattaminen alkuun otti taas aikaa. Jotenkin tällaisia ihania kankaita täytyy ensin hillota riittävän kauan ja vatvoa päässään tarpeeksi, ennen kuin niitä uskaltaa alkaa leikkelemään. Tällä kertaa kankaista valmistui kaksi laukkua ja pari erilaista säilytintä. Postauksen lopussa on luvassa alekoodi, mutta katsotaanpa ensin kuvapläjäys läpi.

Ensimmäisenä työn alle pääsi ihana marjapuuronpunainen nallekangas. Ompelin siitä tyttärelleni käsitöiden säilytystä varten ihan oman projektipussukan. Vuorina pussukassa on Ikean mustapohjainen pallokangas. Tästä pussukasta tuli kyllä aivan ihana ja tytärkin tykkäsi, kun sai keskeneräisille käsitöille oman jemman. Tytöllä on meneillään tässä kuvassa turkoosi neuletyö, josta on tulossa säilytyspussukka synttärilahjaksi saadulle ekalle omalle kännykälle.



Seuraavaksi otin käsittelyyn tämän mustapohjaisen Japanin kukka -puuvillan. Kankaassa on ihanan tummanpuhuva ja täyteläinen väritys. Kankaan tekstuuri on kauniin rouhea ja tuo mieleeni raakasilkin elävän pinnan. Pohdin pitkään mitä tästä kankaasta tekisin, kunnes mieleeni välähti, että haluan siitä kesäksi itselleni pienehkön laukun pitkällä olkahihnalla. Minulla on paha tapa kantaa puolta omaisuutta mukanani ja siksi kaikki laukkuni ovatkin kokoa XXL. Varsinkin kesällä on kuitenkin mukava ottaa rannalle tai jätskikiskalle mukaan vain lompsa, puhelin ja avaimet ja tämä laukku on sopiva juuri sellaiseen tarkoitukseen. Sitä paitsi tämä kukkakuosi sopii täydellisesti kesään. Vaikkapa jonkin kivan mustan kesämekon kaveriksi. Minulla oli nurkissa vanhoja nahanpaloja pyörimässä ja koska tuo nahka sopi sävyltään niin kivasti laukkuun niin tein siitä pienet yksityiskohdat hihnaan. Sopivan kokoiset ja väriset soljet hihnaan löysin Näsilinnankadun Nappikaupasta. Odotan innolla, että pääsen käyttämään tätä laukkua. Tästä tuli kyllä tosi kiva.





Seuraava laukku onkin taas minulle tyypillistä maxi-kokoa. Mutta tosi tarpeeseen tuli tämäkin kassi. Laukun kuviollinen kangas on aivan täydellisen ihana Ornamentit puuvilla-pellava. Minun mielestäni ihanan Marokko-henkinen. Ja sininen on ihan minun ykkösvärini. Mielestäni laukkuun tuli enemmän ryhtiä, kun yhdistin siihen tummaa denimiä. Pieni yksityiskohta ja riittävän yksinkertaista minun makuuni. Tikkasin saumat beigellä langalla vähän farkkufiilistä hakien. Farkkua esipestessä huomasin, että kangas päästää väriä ihan tolkuttomasti. Pohjassa sillä nyt ei ole niin suurta väriä, mutta olkainten kanssa voi olla vähän kurjaa jos joka puseron olkapää sotkeentuu siniseen väriin. Liotin kangasta moneen kertaan ja viimeisenä etikassa, mikä kyllä auttoi. Hirveä hajuhan siitä tulee, mutta eiköhän loputkin tuoksut tuolla tuulessa painellessa laimene. Vuorikangas sattui löytymään omista jemmoista ja osui väreiltään yksiin ihan täysin. Tämä kassi on mitoitettu niin, että työläppäri mahtuu sinne juuri sopivasti. Nykyiseen laukkuuni läppäri ei mahdu kunnolla ja mälsää läppärilaukkua en tykkää käyttää. Tämä on paljon hauskempi. Laukun sisällä on omat taskunsa avaimille, puhelimelle ja muille pikkutavaroille. Pohjaan ompelin vähän muotoa. Harkitsen vielä lisäänkö laukun suulle magneettinepparin vai toimiiko ilmankin. Tästäkin kassista tuli aivan ihana ja se taitaa päästä käyttöön heti ensi viikolla, kun taas loman jälkeen palataan arkeen.




Viimeisenä paininjalan alle pääsi satumainen kettukangas, joka myös on puuvilla-pellavaa. Kankaan kuvioinnista tulee minulle mieleen Zdeněk Milerin Myyrä elokuvat. Pohdin pitkään mitä teen tästä kankaasta, sillä kankaan kuviointi on melko suurta ja halusin käyttää kankaan mahdollisimman isona pintana. Pinterestissä törmäsin kivaan säilyttimeen, johon saa lankojen lisäksi puikotkin jemmaan ja innostuin heti. Säilyttimen tukemiseen käytin kovikehuopaa, jonka tikkasin kiinni kuosikankaaseen. Säilyttimen alareunaan ompelin erillisen taskuosuuden, jonka reunan kanttaamiseen käytin harmaaruudullista puuvillaa. Taskukaitaleen sisäpuolelle kiinnitin liimaharson kovikkeeksi. Ompelin sopivan kokoisia taskuja sekä sukka- että pyöröpuikoille. Lisäksi taskuihin mahtuvat palmikkopuikot, puikkomitat ja muut tarpeelliset neulomisessa tarvittavat tarvikkeet. Yläreunaan ompelin pienet kahvat, joista säilytintä voi nostaa ja kuljettaa. Vuoritin säilyttimen harmaalla pallokuvioisella puuvillakankaalla. Tästä säilyttimestä tuli kyllä ihan mielettömän ihana, tarpeellinen ja käytännöllinen. Ja kerrankin on riittävästi tilaa säilyttää keskeneräisiä käsitöitä kauniisti esillä. Ihan huippua!




Tässä kaikki aikaansaannokseni tältä erää. Pari kangasta jäi vielä postaamatta. Palataan niihin vähän myöhemmin. Kuten alussa jo lupailinkin tarjoaa Almandiini blogini lukijoille 20% alennuksen Almandiinin verkkokaupassa tehdyistä ostoksista viikon ajan koodilla: pizzicato. Toivottavasti nämä kuvat antavat inspiraatiota ja toteutusideoita helppojen juttujen ompeluun. Kaikki Almandiinin kankaista aiemmin ompelemani työt löytyvät blogin sivupalkin Almandiini -tunnisteen takaa. Almandiini on muuten viikonloppuna mukana Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa Satamassa. Mukavaa viikonloppua ja hyviä talviloman viimeisiä päiviä kaikille lomalaisille!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Sateenkaarisukat ystävänpäiväksi

Instan puolella jo joulun aikaan hehkutin, kun sain lapsiltani aivan ihanat joululahjat. Tämä oli ensimmäinen joulu, kun he halusivat ostaa meille vanhemmille joululahjat. Käytiin yhdessä kaupassa ja he valitsivat lahjat, piilottivat ne ostoskoriinsa ja maksoivat itse kassalla. Myöhemmin kotona lahjat paketoitiin ja askarreltiin pakettikortit. Lahjat pantiin kuusen alle odottamaan, josta Joulupukki ne sitten aattoiltana jakoi. Esikoiseni oli ostanut minulle kauniita jouluisia lautasliinoja ja kuopukseni taas valinnut kerän Novitan 7-veljestä sateenkaarilankaa, pastellivärisenä. Hän halusi, että neuloisin langasta jotain ihan itselleni. Niinpä sitten pistin puikoille villasukat - ihan itselleni. Sukat ovat pelkkää sileää neuletta, jotta ihana lanka tulee parhaiten esille. Resorit, kantapäät ja kärjet tein yksivärisellä vaaleanpunaisella 7-veikalla.

Olisi kiva kirjoittaa, että neulominen sujui kuin tanssi: Sydämenkuvat silmissä loistaen, pelkkiä pastellivärisiä ajatuksia tajunnanvirrassani. Mutta toista oli totinen arki. Neuloin ensimmäisen sukan kahteen kertaan kärkikavennuksia vaille valmiiksi kokeillessani kahta erilaista kantapäätä. Ja vain todetakseni, että teen sittenkin ihan tavalliset kantapäät. Resorinkin ehdin purkaa ehkä viiteen kertaan ennen kuin sain mieleiseni silmukkaluvun ja sain päätettyä teenkö 2o 2n vaiko sittenkin 1o 1n. Kyllä villasukan teko voikin olla joskus vaikeaa. Mutta kun ensimmäinen sukka oli tehty, valmistui toinen sukka vauhdilla. Neulomista tosin meinasi hidastaa viime viikon lopulla iskenyt vuosisadan räkäisin ja köhäisin flunssa. Huilaamisen välissä oli kuitenkin hyvä neuloa aina pieni pätkä ja vetäytyä sitten taas pötköttelemään. Nyt sukat ovat valmiit ja juuri sopivasti ystävänpäiväksi. Nämähän ovat juuri niin ihanan vaaleanpunaiset ja pastelliset, kuin ystävänpäivänä kuuluukin. Vaikka työstövaihe oli vähän takkuinen, niin sukista tuli ihanat ja sukkalangan antaja on tietysti vieläkin ihanampi 

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille